Jäätävä Irlanti

Tänä aamuna se sitten olisi. Jukka ja minä olimme menossa Dellin tehtaalle Limerickiin Irlantiin. Ohjelmassa oli myös muuta, joten täydellisestä työntouhusta ei ollut kyse.

Aamupäivä alkoi TKP:llä ja yhden aikaan lähdimme kohti lentokenttää. Ensimmäinen huono uutinen tuli kahvipöydässä kun kiekkopalvelu ilmoitti Tuomo Ruudun tehneen NHL-sopimuksen Chicagon kanssa. Sopimusta on uumoiltu jo pidempään, mutta pahaltahan se tuntui. HIFK olisi todella kaivannut Ruudun palveluksia ja uutinen loi varjon tulevalle kaudelle.

Kahvin jälkeen matkan isäntä Tuomas, emäntä Pirre ja muu poppoo (yhteensä 11 henkilöä) tulivat ja jonottamaan kohti lippuluukkua. Sitä kesti puolen tunnin verran ja sen jälkeen oli vielä hetki aikaa ennen kuin kone lähti. Limerick on varsin pieni paikka ja suoria lentoja sinne ei ole. Tämän takia reitti kulki ensin Lontooseen ja sieltä Aer Linguksen koneella Shannoniin. Kentällä meitä odotti kuljetus hotellille, jonka jälkeen ohjelmassa oli lähinnä oleilua hotellin aulabaarissa. Kello oli jo sen verran paljon, että erikoisempaa ohjelmaa ei ollut.

Toisena päivänä ohjelmassa oli kiertokäynti Dellin tehtaalla. Matka ei ollut pitkä ja siellä päivä alkoi Dellin business-systeemiä selvittävällä esityksellä. Esitys oli kiinnotava ja se selvensi sitä miksi Dell on niin hyvä. Tosin tuskin he itseään arvostelisivat. Seuraavaksi vuorossa oli mielenkiintoisin osuus, joka koski itse kokoonpanolinjastoa. Kuten arvata saattaa paikan toiminta oli vedetty niin äärimmilleen kuin vain oli mahdollista eikä työntekijöiden tarvinnut kovin kauaa ihmetellä ennen kuin työasema oli valmis. Palvelimien ja kannettavien puolella näytti olevan hieman rauhallisempaa ja esittelijän mukaan siellä on muutenkin eri porukka töissä. Työasema puolella vaikutti olevan aika nuoria ihmisiä. Erikoisinta tehtaassa oli se, että kaikki työasemat, palvelimet ja kannettavat mitä siellä näkyi oli jo myyty. Mitään siis ei siirretä erilliseen varastoon vaan koneet menevät heti ostajalle.

Kiertokäynnin lisäksi ohjelmassa oli lounas ja muutama lyhyempi esittely. Alueella on mm. erillinen testauslaboratorio, jonne asiakkaat (ja muut) voivat tulla testaamaan ja kehittelemään uusia tai nykyisiä järjestelmiä. Se ei kuulemma ole ollut niin suosittua kuin voisi kuvitella. Ilmeisesti syynä on hinta vaikka ei sitä kukaan suoraan sanonut.

Kun kierros oli paketissa kuljettaja vei meidöt takaisin hotellille ja sen jälkeen ohjelmassa oli keskustakävelyä. Limerick ei ole kovin iso paikka, mutta kaksi levykauppaa sieltä näytti löytyvän. Aluksi menimme käymään läheisessä pubissa ja sen jälkeen todella lyhyt kierros keskustassa. Tämän jälkeen osa ryhmästä lähti lepäilemään ja minä katsomaan levykauppoja.

Illallinen oli Freddy's Bistrossa. Sähkökatkos aiheutti sen, että valojen asemasta käytössä olivat kynttilät. Kummallista ravintolassa oli se, että siellä ei myyty Guinessiä. Se ei tosin haitannut, koska ruoka oli hyvää. Lisäksi läheisen pöydän porukka päätti viihdyttää muita pöytiä iloisilla lauluillaan.

Ruokailun jälkeen menimme läheiseen The Bank -pubiin. Paikka oli ilmetty kopio Turussa olevasta Old Bank -baarista, joten Irlannissakin osataan kopioida toisten keksintöjä. Luulisi, että omia ideoita olisi tarjolla vaan heikolta tuo näyttää kun pitää jostain Turusta hakea mallia. Paikka oli varsin mukava ja erikoisuutena kassaholviin rakennettu vessa.

Pubin jälkeen kävimme vielä läheisessä yökerhossa, jonne sisäänpääsymaksu oli "vaivaiset" 10 euroa. Paikka itsessään oli varsin tavanomainen. Nuoret tytöt tiukoissa vaatteissa hytkyivät korvia särkevän (ei kuitenkaan huonon) musiikin soidessa. Ilmeisesti sopivan kokoisia vaatteitakaan ei ollut myynnissä vaan heidän oli pakko pukeutua normaalia pienempiin asuihin. Vaikutti myös siltä, että Irlannissa kankaasta on pulaa.

Aamiaisen jälkeen lähdimme kulttuurikierrokselle kohti Cliffs Of Mahoria. Kuten nimestä voi päätellä kyseessä on Mahorin kalliot noin tunnin ajomatkan päässä hotellilta. Kalliot ovat todella erikoiset ja voisi sanoa, että maa olisi leikattu irti jostain suuremmasta joka sitten on ajelehtinut muualle. Bussikuskin mukaan korkeimmalta kohdalta pudotus aallokkoon on suurin piirtein 200 metriä. Polun varrelta löytyi erikseen kyltti missä kerrottiin miten kielekkeelle pääsee ja mistä on paras näköala alas kivikkoon.

Kun hattu oli ostettu matka jatkui läheiselle kalaranvintolalle. Pääaterian lisäksi alkupalaksi oli tarjolla pahamaineisia ostereita. Itse en niitä tilannut, mutta kun isäntä ei omaa tilaustaan halunnut syödä sai siitä maistiaisia. Pelottelun arvoisia ne eivät olleet vaikkakin varsiniljettävän näköisiä. Ruokailun jälkeen kävimme vielä vanhalla haudalla jasen jälkeen pääsimme takaisin hotellille. Irlannin tiet olivat todella kapeita ja niitä reunusti kivinen muuri. Kahden auton ja polkupyörän kohdatessa oli toisen auton odotettava, joten siitä voi päätellä miten kapea tie on.

Hotellille päästyämme oli vuorossa lyhyt tauko ja sen jälkeen oli illallinen Bunrattyn linnassa. Paikka ja ympäristö oli järjestetty keskiajan malliin ja vielä varsin vakuuttavasti. Linnanneidot lauloivat suloisesti tarjoilun ohessa ja muutenkin ilmapiiri oli mukava. Pitoihin oli soluttautunut myös petturi, joka sai tuntea tekonsa linnan tyrmässä. Pitojen jälkeen osa porukasta lähti nukkumaan ja muut viettivät iltaa hotellin baarissa. Aamulla herätys olisi jo kuuden jälkeen, joten kovin myöhään ei tänä iltana mennyt.

Seuraavana aamuna lähtö oli todella aikaisin ja kännykkä herätti jo 6:30. Lähtöaika hotellin edestä oli kello 7:00. Seuraava kohde oli jo tutuksi tullut Shannonin lentokenttä. Lähtöselvityksen jälkeen oli hetki vielä aikaa ostoksille ja lopulta kun koneen piti lähteä olikin jotain häiriöitä ja kone lähti noin puoli tuntia myöhässä. Se ei kuitenkaan haitannut koska Heathrowssa olisi vielä odotettavaa. Aikaa jäi siis ostoksille. Alku sujui hienosti, mutta jostain syystä paniikki valtasi muun matkaporukan ja he päättivät lähteä portille noin puoli tuntua ennen lähtöä. Toinen vaihtoehto olisi ollut istua läheisessä kahvilassa. Syy tähän (ainakin minulle) on edelleen hämärän peitossa.

Vaikka kyseessä oli Finnairin lento, kone saapui Helsinkiin 15 minuuttia etuajassa. Taxi löytyi ja lopulta olin kotona kahdeksan aikoihin eli sopivasti katsomaan Manchester City - Arsenal -ottelun toista puoliaikaa. Matkan ajalta katsomatta jäi pari muuta ottelua, mutta eihän meillä lasketa.