Konehuoneesta Tahkovuorelle

Matka alkoi TKP:n autohallista. Tarkemmin sanottuna Juko paikan kohdalta, jossa meitä odotti tilaisuutta varten vuokrattu tila-auto. Paikanpäällä n. 600 m:n päässä rinteistä oli varattuna kuuden hengen mökki. Tämä joka tarkoitti sitä, että matkan varrella piti käydä hakemassa juomien lisäksi myös syömistä. Ajovuorot oli jaettu aikaisemmin ja se tarkoitti sitä, että Jukka aloitti ja puolivälissä vaihdettaisiin kuljettajaa. Tulomatkalla ajamisesta huolehtisi Johan.

Kun mökki oli löytynyt ja tavarat purettu lähdimme etsimään rinteitä ja suksivuokraamoa. Johanilla oli mukanaan lumilauta, joten hänelle riittikin pelkästään rinnelippu. Vuokraamo löytyi ja kun välineet oli vuokrattu päästiin itse asiaan ja matka jatkui hissillä ylös päärinnettä. Alku vaati hieman totuttelua, mutta jo muutaman laskun jälkeen homma alkoi sujua suurinpiirtein entiseen malliin. Johanin ja Jukan kohdalla samaa ongelmaa ei näyttänyt olevan vaan laskettelu on heille ollut säännöllisempää. Vaikka lunta oli vielä riittävästi eivät rinteet kuitenkaan olleet kovinkaan hyvässä kunnossa vaan lumi oli ajoittain aikamoista sohjoa.

Illalla oli ohjelmassa päivän tärkein ateria eli yhteensä n. 3.5 kg sisäfilettä. Syömisen lisäksi ohjelmassa oli saunomista ja istuskelua, sekä kohtuullista virvokkeiden nautiskelua. Seuraavana päivänä vuorossa oli moottorikelkkailua, joten kovinkaan suuria juhlia ei ollut järjestettynä. Kelkkailussa promillerajanahan on nolla ja tästä Juko muistuttu useampaan kertaan.

Herätys oli joskus kymmenen aikoihin ja aamiaisen jälkeen matka jatkui kohti kelkkavuokraamoa ja oppaan johdolla olevaa kolmen tunnin kelkkasafaria. Ajoasut saatiin päälle ja sen jälkeen matka alkoi. Koska allekirjoittanut onnistui välttämään kolarin n. 5 sekunnin ajon jälkeen ei oikeastaan suurempia kommelluksia esiintynyt. Matka alkoi jäätä pitkin ja sen jälkeen loppuosa metsän keskellä varsin kapeaa ja ajoittain huonokuntoistakin reittiä pitkin. Puolivälissä pysähdyimme laavulle paistamaan makkaraa, syömään lämpimiä voileipiä ja juomaan pannukahvia. Sen jälkeen palasimme hieman eri reittiä takaisin vuokraamolle. Tällä kertaa reitti kulki Tahkovuoren rinnettä pitkin. Kelkalla ajo oli varsin yksinkertaista ja suurin ongelma matkassa taisi olla se kun hupi loppui. Opas kertoi, että kelkkailukausi oli päätöksessä ja viimeinen safari olisikin seuraavana sunnuntaina. Hyvä niin koska lumitilanne ei tosiaan ollut paras mahdollinen.

Heti tämän jälkeen lasketteluporukka lähti terassin kautta mäkeen ja toinen osa eli Hannu, Juko ja Tepa lähtivät etsimään Fontanellaa eli Siilinjärvellä sijaitsevaa kylpylää. Lisäksi kaupasta oli tarkoitus hankkia lisää ruokatarpeita. Laskettelua kesti useamman tunnin ajan ja kun lopullinen lopetuspäätös tuli, soitimme Jukolle joka tuli maksamaan meidät ulos. Kommenttien perusteella myös kylpyläosuus oli sujunut mukavasti. Laskettelu tietenkin oli lähes täydellistä tosin rinteet edelleenkin varsin huonossa kunnossa. Ei tämä kuitenkaan kauheasti haitannut kun viimeisestä kerrasta (ennen eilistä) oli kulunut n. 10 vuotta.

Harrasteiden jälkeen vuorossa oli jälleen syömistä ja tällä kertaa listalla oli sisäfilettä (4 kg) Hannun valmistamien uuniperunoiden kanssa. Muutosta edelliseen iltaan ei ollut ja tarjonta siten loistavaa. Loppuilta tuli istuskellessa ja erinäköisiä juomasekoituksia maistellessa. Lisäksi selvisi, että Juko aikoo ajaa tulomatkalla, joten Johan selvisi tehtävästään pelkällä säikähdyksellä. Pikkuhiljaa osa tiimistä lähti nukkumaan ja loput tiimistä (Johan, Jukka & Mika) lähtivät jatkoille Hotelli Tahkovuoren ravintola Piazzaan. Onneksi "vaivaista" kymmenen (10) euron sisäänpääsymaksua ei tarvinnut maksaa. Itse paikka olikin aika tavanomainen disko/baari -yhdistelmä, jossa musiikki vaihteli päivän ulkomaisista hiteistä suomipoppiin eli siinä ei sen suurempaa yllätyksellisyyttä. Valomerkin koittaessa ilta olikin päätöksessä ja Jukan ja Johanin välinen painikilpailu alkoi. Kisaa kesti lähes koko matkan kohti mökkiä ja myös muut ihmiset pääsivät ihmettelemään mistä oikein on kyse. Onneksi kello oli jo sen verran paljon, että autoja ei paljoa liikkunut.

Aamulla ihastuttava herätys oli johonkin aikaan, jonka jälkeen oli tavaroiden pakkaamista ja hieman siivoamista. Perusteellisempi siivous oli maksettu erikseen, joten onneksi mitään kovin ihmeellistä ei tarvinnut tehdä. Menomatka alkoi varsin lyhyellä, Jukan opastamalla, kiertoajelulla Kuopion keskustassa. Sen jälkeen matka jatkui kohti Helsinkiä ja ainoa pidempi pysähdys oli Joutsassa Karoliinan Kahvipannussa. Kun tiimi oli kuljetettu koteihinsa vei Juko ylimääräiset tavarat TKP:lle ja auton takaisin vuokraamoon.

Kaiken kaikkiaan matka oli todella onnistunut. Mökin varaus ja omien ruokien tekeminen osoittautui hyväksi valinnaksi ja vielä kun Jukolla riitti intoa pihvien paistamisessa ei ruoassakaan ollut minkäänlaista valittamista. Vastaavan tyyppistä matkaa voisi suositella myös muillekin.